Marinin hallitus järjesti helmikuun alussa ilmastokokouksen, jossa sovittiin tiekartasta päästöjen vähentämiseksi. Jo aiemmin syksyllä hallitus oli asettanut tavoitteeksi hiilineutraalin Suomen vuoteen 2035 mennessä.
Kokouksen keskeisiä tuloksia olivat uuden ilmastorahaston perustaminen, sekä teollisuuden sähköveron laskeminen minimiin, samalla luopuen veronpalautuksista fossiilisten polttoaineiden osalta. Turpeen verotukseen sen sijaan ei puututtu tässäkään kokouksessa. Asiaa lykättiin edemmäs, ja aikomuksena on perustaa turpeen energiakäytöstä luopumista selvittävä työryhmä.
Suomen luonnonsuojeluliitto ilmaisi välittömästi pettymyksensä kokouksen tuloksiin. Tiedotteessaan SLL moitti toimia riittämättömiksi, suoranaiseksi vitkutteluksi etenkin juuri turpeen verotuen osalta. Myös maankäyttösektorin hiilinieluja olisi järjestön mukaan tullut kasvattaa voimakkaammin. WFF:n kommentit olivat saman suuntaisia.
Energia-alaa edustava Energiateollisuus puolestaan oli kokouksen antiin tyytyväinen. Se totesi että suunnitelmat antavat hyvän pohjan energiateollisuuden investoinneille joilla tähdätään päästöjen puolittamiseen 2030 mennessä. Järjestön toimitusjohtaja Jukka Leskejä toteaa että ”Turve ei ole ongelma vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitteen saavuttamisen kannalta”
Järjestöt olivat siis vastakkaisilla kannoilla turpeen suhteen, ja tiedetään että asiaan liittyy jännitteitä hallituksen sisällä. Keskusta on puolustanut turvetta kotimaisena lämmityspolttoaineena joka on parempi vaihtoehto ulkomailta tuoduille fossiilisille.
Turpeen verotuki ja polton vaikutukset
Turpeen laskennallinen verotuki, eli summa jonka sen tuotanto saa veroetua esimerkiksi kivihiileen verrattuna, lähestyy 200 miljoonan euron summaa vuosittain (196M€ budjettiesityksessä 2020). Tämä laskennallinen tuki on noussut kun fossiilisten polttoaineiden verotusta on kiristetty.
Turpeen osuus Suomen energiatuotannosta on noin viisi prosenttia, ja se tuottaa noin 20 prosenttia sektorin hiilidioksidipäästöistä. Määrä on suurempi kuin koko henkilöautoliikenteestä syntyvä. Tupeesta vapautuu poltettaessa noin 12 prosenttia enemmän hiilidioksidia kuin kivihiilestä, tosin turveala on puolustautunut vetoamalla hyötyihin joita saadaan turpeen ja puun yhteispoltosta.
Turpeen erityisaseman verotuksessa mahdollistaa se että se ei kuulu EU:n energiaverodirektiivin piiriin, koska sitä käytetään vain harvoissa jäsenmaissa. (Suomen lisäksi lähinnä Ruotsissa ja Irlannissa). Myös verotuen poisto olisi siis puhtaasti kansallinen päätös.
Turvetta ei ole perinteisesti laskettu varsinaiseksi fossiiliseksi polttoaineeksi. Turve kyllä uusiutuu, mutta kovin hitaasti, 2000-3000 tuhannen vuoden aikana. Uusiutuminen on siis käytännössä merkityksetöntä lähitulevaisuuden hiilinielujen kannalta, ja konsensus on että ilmakehän hiilidioksidin vähentämisellä on jo kiire.
Aivan helppoa turpeen korvaaminen nopealla aikataululla ei toki ole. Tällä hetkellä ainoana vaihtoehtona lyhyellä tähtäimellä, ennen uusia investointeja, on puun polton lisääminen. Sekään ei ole ongelmatonta hakkuumäärien näkökulmasta.